Punaista ja keltaista

Kohta saadaan laulaa “No onkos tullut kesä nyt talven keskelle….” Lumet ovat epäilyttävästi huvenneet ja säätiedotuskin lupaa joko sadetta tai räntää. Onneksi tässä on vielä muutama viikko jouluun, silloin toivoisi ainakin olevan lunta!

Ulkona on pimeää jo aikaisin iltapäivällä. Nyt kaipaa valoa kun maa on musta. Tavallisesti laitan jouluvaloja itsenäisyyspäivän aikaan, mutta nyt otin hieman varaslähtöä, vaikka eipä sitä paljon tullut, ja laitoin ikkunoihin valoja tänään 1. adventtina.

Mukavasti valot heijastavat valotuikkuja pimeään ikkunaan. Aivan kuin sanoakseen, nyt on meidän aika tuoda valoa. Mukava noita on katsella, sammuttaa isot valot ja antaa himmeän valon vallata huoneen. Muuten en ole mikään hämärässä viihtyvä, mutta jouluun sopii salaperäinen hämärä ja kynttilän haju.

Naureskelin tuossa joskus sattuneille jutuille, joista nyt kerron. Olemme sisareni kanssa ns. identtiset kaksoset ja sehän tarkoittaa, että olemme ulkoisesti samannäköisiä ja kokoisia. Luonteet ovat sitten omanlaisensa, kummallakin.

- Olin hakemassa ensimmäistä lastani. Synnytys pitkittyi ja helpottaakseen oloani hoitaja antoi ilokaasua. Tuntui, ettei se vaikuttanut ja niinpä henkäilin sitä monta tuntia. Lopulta synnytys oli ohi ja minut vietiin huoneeseen. Olin aivan tokkurassa ja nukahdin. Heräsin jonkinajan päästä ja katsoin huonetoveriani. Miksi sisareni on samassa huoneessa? Järki ei pelannut ollenkaan ja sanoin: ‘Miten sinäkin olet täällä?’ Alitajunnassa tiesin, ettei se voi olla hän, koska asuu eri puolella maata. Sitten sanoin jotain selityksen tapaista. ‘Sinähän synnytit jo kaksi kuukautta sitten’. Sisko oli saanut lapsen paria kuukautta aikaisemmin. Arvaahan sen, kun kaasuista selvisin, että nolotti.

- Toisen tarinan sisareni mies kertoi. Sisareni oli ostanut uuden takin ja se oli ensimmäisiä kertoja hänen päällään. Perhe oli mennyt johonkin kauppaan ja sisareni oli huomannut, että siellä oli ‘minun’ näköiseni henkilö jonkin matkan päässä käytävällä. Mies ja myyjä olivat seuranneet ihmeissään, että mihin se nyt lähti. Kävellessään sisareni oli kovalla äänellä jutellut  ‘minulle’. Lopuksi mies oli älynnyt, että sisareni puhuu peilille. No sisar ei ollut muistanut, että hänellä on uusi takki, ja se peilistä näkyvä henkilö olikin hän itse. Mahtoi nolottaa vähän kumpaakin siinä tilanteessa, nauruksihan se lopulta muuttui.

Sattumus korjaa satoa, voi sanoa tässä tapauksessa. Olin joskus aikaisemmin katsonut näitä samoja vaaseja. Silloin pidin hintaa liian korkeana. Eilen asioin samassa liikkeessä ja askeleeni veivät näiden samojen vaasien äärelle. Hintaa oli laskettu -50%. Tein laskelman kahdesta isommasta. Ja niin vaasit lähtivät mukaani.

Korkeus vasemman puoleisella on 33 cm, oikealla oleva on 34 cm. En tiedä mitä materiaalia, ja varmaan ulkolaisia, mutta täyttävät paikkansa siinä mihin olen ne suunnitellut. Ovat käsinmaalattuja molemmat.

Päivällä posti toi lähikaupan mainoksen. Yleensä en puutu mainoksiin, muuta kuin silloin kun panen niitä roskiin. Nyt minä selasin sitä, nenä niin lähellä lehtistä että haistoin painomusteen. Jouduin mainoksen uhriksi ja lähdin kynttiläostoksille.

Tarvitsin tuikkuja, olin niitä niin ahkeraan poltellut tuikkukynttelikössä, että ne oli loppu. No selitys se oli tuokin. Tuikkuja ei mainostettu, mutta muita kynttilöitä oli puolen sivun verran. Arvelin, että tottahan siellä tuikkujakin on, ja ajelin kauppaan.

Kynttilöitä oli hyllykaupalla, jos jonkinlaisia. Minkälaisia kynttilöitä sitä ostais, siinä tuumailin ja kiertelin käytävää. Kädessä kävi tuoksukynttilää, lasissa olevaa jne. Kynttilöitä oli laitettu näyttäviin asetelmiin. Kauniita kynttilälyhtyjä oli eri mallisia, oli isoja ja pieniä Venetsialaisia. Aivan vahingossa törmäsin tuikkuihin. Isoja laatikoita, jotka olivat puolillaan tuikkupusseja. No kysyntää näkyi olleen, tuikuilla.

Nytpä ostan muitakin kynttilöitä, kun tänne kerran tulin. No aikani siinä kierreltyäni suunnistin kassalle ja nostelin kynttilät maksettavaksi. Minkälaisen kynttilälajitelman minä ostin? Pahus, näitä samanlaisia kynttilöitä minä olen ostanut jokaikinen joulu! Lopuksi olin tyytyväinen, etten joutunutkaan mainoksen uhriksi. Kynttilöitä tuli hankittua vain etukäteen.

Jokaisella on jokin tekemätön työ, jonka
pohtiminen vaivaa mieltä jatkuvasti. Kun
vihdoin sattumalta tulee suorittaneeksi sen,
ihmettelee, että on antanut asian vaivata
itseään niin kauan, koska sen tekeminen
on vaatinut kovin vähän ponnistusta.

Mitä tästä opimme? Kun olet kahden
vaiheilla, tehdäkö vai jättää tekemättä
- tee!

Oliver Wendell Holmes

No tuo otsake ei pidä paikkaansa ollenkaan, mistä sen tähän nyt nappasinkin? Minusta puusta pudonnut loukkaa itsensä ja matkalla maahan säikähtää niin ettei mene uudelleen puusta tippumaan josko enään koskaan puuhun kiipeääkään.

- Aamulla herään omalla ajallani, kello ei soi. Mihinkään ei ole kiire, käännän kylkeä ja annan ajatuksille vapauden kulkea omia polkujaan. Kuin sivusta seuraan ajatusten kulkua, mihin ne vievät? Mikä on ajatusteni virta tälle aamulle ja tuleville aamuille, kun kello ei soi ja saan nousta jos haluan. Tottakai minä haluan nousta ylös vuoteesta, laittaa vuoteen päiväkuntoon, samoilla rituaaleilla kuin aikaisemminkin, vuosien ajan. Yht’äkkiä saan ajatuksen, jättäisinkö sen tekemättä? Herkuttelen ajatuksella jonkinaikaa ….  ja sitten petaan vuoteen. Ajatus tuo eteen siivottoman huoneen, jokin järjestys sentään!

- Keitän kahvit ilman kiirettä. Syön samallaisen aamupalan kuin aikaisemminkin. Tulee ajatus, mitä minä tätä samaa syön joka aamu ja samassa järjestyksessä. Vaihdanpa järjestystä ja syön viilin ensin ….. ei käy, en syö viiliä ensin! Niinpä pidän aamupalajärjestyksen samana. Olen tottunut vatsani vaatimuksiin.

- Katseeni osuu keinutuoliin, jonka olen joskus ostanut. Nyt sille on käyttöä, taidanpa istahtaa, ottaa oikein lepoasennon ja antaa tuolin keinua omia aikojaan. Harmi olen lastannut istuimen tietokonelehdillä. Eikö niillekään ole löytynyt muuta paikkaa? Annan lehtien olla paikallaan. Siirrän ne joskus, ja keinun sitten kun ehdin! Ajatus tulee taas; nythän sinulla on aikaa, mitä sinulla on muka niin tärkeää, ettet ehdi istumaan ja nauttimaan tuolin pehmeästä liikkeestä? Lepyttelen ajatuksen ja lupaan, että päivällä siirrän lehdet.

- Istahdan sohvalle ja avaan television. Katson jotain, mutta ajatus karkaa edellisen viikon perjantaihin. Juhliin, jotka on järjestetty minulle! Olenko se minä, en tunne itseäni, pitäisikö minun olla haikea, että työelämäni on ohitse! En ole haikea, tunnen antaneeni kaiken mitä voin antaa. Ei haittaa vaikka lähden, nyt on minun vuoroni  jättää työelämä!

Ps. Selvennykseksi tarinaan. Olen siirtynyt ennenaikaiselle eläkkeelle.

Perjantaina saamastani kukkakimpusta rakentelin kuvakollaasin. Innoittajana oli varmaan tuo punainen ruusu. Tässä se on samettisen näköinen, ihana.

Ole hyvä ja ota suklaata jokaisesta lukemastasi mietelauseesta. Ilmoita luettujen lukumäärä, että tiedän pitää astian täynnä Mukavia lukuhetkiä!

x x x x x x x x x x

Minne kuljetkin, kulje koko sydämestäsi.
Kungfutse

x x x x x x x x x x

Tulevaisuus kuuluu niille,
jotka uskovat unelmiinsa.
Eleanor Roosevelt

x x x x x x x x x x

Onni ei ole arvotettavissa oleva asia.
Se on ajattelun laatu, mielentila.
Daphne du Maurier

x x x x x x x x x x

Ihmisen pitäisi joka päivä kuulla
ainakin yksi pieni sävelmä, lukea hyvä runo,
nähdä hieno taulu ja jos mahdollista
sanoa muutama viisas sana.
Johann Wolfgang von Goethe

x x x x x x x x x x

Koskaan ei ole liian myöhäistä olla se,
joka olisit voinut olla.
George Eliot

x x x x x x x x x x