Punaista ja keltaista

Eijan kudontaputiikista sain hauskan haasteen. Kiitos Eija !

Nyt pitäisi paljastaa viisi riippuvuutta:

1.  Aamukahvi on tärkein. Illalla on tarkistettava, että paketissa on aamun tarve.

2.  Autosta. Olen tottunut siihen vapauteen, että liikkeelle pääsee milloin on tarvetta.

3. Omasta ajasta. Aikaa paneutua omiin tarpeisiin, harrastuksiin, ajatuksiin jne.

4. Tietokone. Siihen kuuluvat pääasiassa bloggailu, erilaisiin ohjelmiin tutustuminen, vapaus tiedon maailmaan.

5. Perheestä. Jos perheellä menee hyvin, silloin voin itsekin hyvin.

Tämän tunnustuksen ja haasteen saavat seuraavat blogit:

Hahtuvan heijastus, Sitä sun tätä askaretta sekä Diddliinan blogi

Edit: Jos olette jo saaneet tämän haasteen, niin jättäkää vain kommentti, toista kertaa ei  tarvitse vastata

Purin kunnossa olevan paksun villatakin. Sitä ei oltu käytetty vuosiin, voi sanoa vuosikymmeniin. Siirtelin sitä säilytyslaatikosta toiseen ja päivittelin, kun sille ei ollut käyttöä. Mallista voi arvuutella tosiaan vuosilukua, silloin oli suosiossa palmikkoneule ja iso kaulus.

Purkamisessa olikin yllättävän paljon työtä. Olin koonnut osat niin hyvin, että saumalankojen purkaminen ei käynytkään noin vain lankoja vetämällä, enkä halunnut rikkoa langansäikeitä.

Vaikka keristä tuli melko kireitä, niin lanka veti kipparalle ja tuntui kovalle. Ostettaessa lanka oli ihanan pehmeää.

Otin kehinpuut (en ole varma oikeasta nimestä) ja juoksutin langan vyhdelle. Hauskan näköistä, kuin kullankeltaista kiharaa.

Eihän kudottuna ollut lanka suoristu , vaikka sitä kuinka kauan vyhdellä pitää ja uudenveroista siitä ei tule tekemälläkään. Mutta kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kireä lankakerä, joka vie viimeisenkin pehmeyden langasta ja käyttöä ‘kovalle’ langalle harvoin keksii!

Lopuksi pesin langat. Annoin vyhtien olla villapesuun sopivassa vedessä jonkin aikaa ja veteen lisäsin villapesuun sopivaa pesuainetta. Kevyen puristelun ja parin huuhtelukerran jälkeen nostelin ne kuivumaan.

Tuo kuva ei ole todenmukainen, mutta kirkkaammaksi lanka tuli. Kipparuus vähän loiveni ja pehmeys palasi.
En ole vielä päättänyt mitä langasta teen, mutta sain sen kuitenkin käyttökuntoon

Vesimelonin Mutukokkausta, Ninan Hahtuvan heijastus ja
Katen Makuhetkiä -blogeilta sain ihanan tunnustuksen.
Kiitos Vesimeloni, Nina ja Kate!

Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin henkilöille,
joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen.

Lähetän tämän tunnustuksen seuraaville:

Vesimeloni, Nina, Kate, Kaarina, Hellumarja

23.1.2009

Yöllä satanut lumi oli odottamassa heti aamutuimaan. Sängystä en kyllä noussut aamutuimaan ja näkyi tuo lumi siellä pysyneen.  Kolailin sitä sitten puolenpäivän jälkeen. Mittari näytti -5 astetta, eikä tuullut. Sinänsä upea ilma ulkoiluun.

22.1.2009

Kohta pitää ostaa uusi lumikola,  tuossa on kulmat niin taittuneet, että törmää joka kohoumaan. -  Tarkoitus oli sanoa, että olin ulkoilemassa ja samalla tuli tehtyä vähän lumitöitä, eikä moittia lumikolaa!

Vähän tarkoittaa tässä tapauksessa, että koko piha tuli kolattua. Mittari näyttää asteita -0, lumi kostuu ja tulee painavammaksi. Hyvin kunto kesti, en läkähtynyt enkä haukkonut henkeä normaalin liikkumisen jälkeen. Sain itse määrätä tahdin, reipas tunti siinä taas meni. - Kyllä nyt täytyy taputtaa itseä päähän, hyvä

20.1.2009

Lauhtuihan se sää lopulta ja tuulikin tyyntyi, asteita vain -3. Tuota tuulta ja pakkasta oli ensin  ja sitten tuli lumisateet. Ja mitäs sitten? Tulee tunne selityksen mausta, kun ei ole ollut/päässyt  pitemmälle lenkillä. - Toivottu lumisade. Lunta ei tullut paljoa,  mutta kuitenkin sen verran, että saattoi ottaa kolaamisen hyötyliikuntana. Toista tuntia työntelin äänetöntä ystävääni, ja siistiä tuli. Piha on ‘onneksi’ sen verran suuri, että aikaa kuluu reipas tunti.

On muuten pitkäveteistä hommaa, tuo lumen kolaaminen. Tuijottaa lumen kerääntymistä kolaan ja sitten kumasee koko lastin pois. Jaa …. vaihteluksi voi sanoa sen, kun kola tarttuu johonkin kiinni.  Varovasti voimaa käyttäen sen irrottaa ja jatkaa matkaa. Paluumatkalla sitten kolaa irroitusvaiheessa tippuneen lumen pois. - Niin täytyy vielä lisätä, että ensimmäinen kolausura lumisella pihalla on upea näky, luulee kolanneensa jo koko pihan

16.1.2009

Pakkasta oli vain -14 astetta, mutta tuo hyytävän kylmä viima.  Jossakin säätiedotuksessa taidettiin sanoa, että kylmä viima nostaa pakkasen purevuutta. Sitä tuo viima teki tänään ja sen mitä pistäydyin ulkona, sen kyllä tunsi. Olin pukenut kunnolla ulkovaatteet päälle tarkoituksella käydä pieni lenkki ja samalla ulkoilla jonkin aikaa. Lenkki tyssäsi postilaatikkoon, kävelemään en lähtenyt. Sen verran viivyin ulkona, että nappasin kuvan auringosta.

15.1.2009

Illalla tein lyhyen lenkin, pakkanen nipisteli ja palatessa oli raaka tuuli.  Missään ei näkynyt enään jouluvaloja! - - -  Tulipa ajatus. - Keskellä talvea, pahimpaan pimeyteen, vietämme valon juhla. Koristelemme huoneemme ja pihamme valoilla, jotka piristävät meitä. Yht’äkkiä, vielä siihen samaan pimeyteen riisumme valomme. Joulu on ohi, koristeet ja pihavalot on riisuttava. Niin se on ollut ja tulee olemaan. - Miksi jouluvalojen ei anneta loistaa pääsiäiseen saakka? - Hassua! Keksitään valoille vaikka toinen nimi. Ei enään joulun jälkeen jouluvaloja vaan  Kevään tulo -valot.

Tuli ajankohtaiseksi hankkia uusia saunapyyhkeitä. Kiertelin kangaskaupoissa ja huomasin ihanan pehmeää froteekangasta eräässä palakaupassa. Tunnustelin sitä, onhan paksua!

Varmaan se paksuustuntemus tuli siitä, kun kotona olevan saunapyyhkeet ovat jo vuosien ohentamia. Vertailin mielessäni valmiiden ja kilotavarana ostettujen hintaa. Hinta tuli edullisemmaksi kilotavarana. Sain neljä pyyhettä sillä hinnalla minkä olisin maksanut kahdesta valmiista ja noinkin paksusta pyyhkeestä. Tottakai ostin kangaspalat, kangas oli paloiteltu sopivan kokoisiksi pyyhkeiksi, koko oli 150×80.

Ompelemisen aloitin tänään. Pyyhkeen sivut on leikattu ja taitoksena se olisi tullut liian tönköksi. Niinpä otin puuvillakankaasta 5 cm suikaleita, joista sitten tein reunataitokset.  Valmista nauhaakin olisin voinut käyttää, mutta tuo joskus ostamani puuvillakangas oli aivan sopivan vahvuista ja väristä.

Noilla pyyhkeillä mennään taas pitkän aikaa!

12.1.2009

Nopeaan tuo sää vaihtelee. Ei ole kuin vähän aikaa siitä kun pakkanen kipusi jonkinlaisille lukemille.  Muutaman päivän se siellä viipyi, mutta sitten tulikin näyttävä mahalasku. Ilma lauhtui ja lämpöasteet sulattivat lumet, ja varmaan siinä samassa rytäkässä menevät vesien jäätkin. Näinkö tässä ruvetaan menemään eteenpäin. Viime tammikuussa taisi tilanne olla samallainen, suojaa se piti silloinkin.

Noille liukkaille ei kyllä arvaa mennä itseään kaatamaan. Kävelylenkit ovat olleetkin hyllyllä muutaman päivän. Täytyy odotella ainakin sen aikaa, että tiet kuivaa ja jää sulaa tienpinnasta. Kävelyteitä täällä ei hiekoiteta, risteykset vain, että autoilijat eivät kylki edellä törmää toisiinsa.

Tänään illansuussa satoi reippaasti, ja varmaan sulatti loputkin lumet ja jäät. Toiveissa onkin päästä huomenna kävelemään. Pitäisikö varalta ottaa suksisauvat, niissähän on kunnon piikit?