Punaista ja keltaista

Fasaanit ovat vallanneet kuusiaidan alustan. Eilen ne olivat  joukolla näytillä ja tepastelivat rohkeasti tuoksuvatukan juuristoa tutkimaan. Osa fasaaneista kulki rajaojan pohjia, varmaan sieltäkin jotain syötävää löytyi. Seurasin niitä ikkunasta ja räpsyttelin kuvia. Vartiossa oleva fasaanikukko piti kaulaansa pitkällä ja seurasi päällysmiehenä joukon ruokailua ja mahdollisia ympäristön häiritsijöitä. Olisiko verho hieman heilahtanut, koska kukko jollain  merkillä sai koko porukan juoksemaan takaisin kuusiaidan alle.  Vartijakukko asteli joukon viimeisenä.

Punainen on fyysisen elämän henki, se uhkuu voimaa, innostusta ja tarmoa. Se merkitsee rohkeutta ja vapautumista, tunteen paloa ja jännitystä. Punainen väri kannustaa rientämään eteenpäin. Se rohkaisee ujoa ihmistä tulemaan esiin kuorestaan.

Oranssi liittyy itseluottamukseen ja käytännöllisyyteen. Se lisää puhtia ja peräänantamattomuutta. Oranssi on sydämellisten, optimististen, suvaitsevaisten, hyväntahtoisten, rakastavien ihmisten väri. Se merkitsee ystävyyttä ja kutsujen keskipisteenä olemista. Suru, murhe ja menetys tuntuvat helpommilta kestää oranssin värin vaikutuksessa. Oranssi auttaa järkytysten yli ja antaa lisävoimaa selviytyä vastoinkäymisistä.

Keltainen väri kuvastaa ihmismieltä - tunnollista ja optimistista, selkeää ja älyn ohjaamaa. Se on tieteilijän väri. Se auttaa keskittymään, innostumaan uusista asioista, joustamaan ja mukautumaan. Tunnetasolla se kohottaa itsetuntoa, hälventää masennusta ja tehoaa erityisen hyvin erilaisiin pelkoihin. Keltainen auttaa myös vaihdevuosien kuumissa aalloissa, kuukautishäiriöissä ja muissa hormonitoiminnan ongelmissa.

Vihreä tarkoittaa harmoniaa; sen vaikutus on vakauttava. Vihreä merkitsee selkeyttä ja ymmärrystä. Se auttaa ihmistä tekemään parhaansa ja löytämään oman paikkansa. Se merkitsee itsensä hyväksymistä. Vihreä auttaa järkytyksen ja väsymyksen hetkellä. Se helpottaa ärtyneisyyttä, lievittää päänsärkyä ja tehoaa suljetun paikan kammoa.

Sininen on totuuden ja korkeamman älyn väri. Sininen tuo levon; se viilentää ja tyynnyttää; se vaikuttaa hillitsevästi ja voi jopa hidastaa kasvua. Sininen on levollisuuden ja syventymisen väri.

Indigo edustaa voimaa; se muuttaa ja puhdistaa. Se ehkäisee ihmistä tyytymästä sovitteluratkaisuihin; periaatteena on kaikki tai ei mitään. Indigo on värikirjon vahvin kivunlievittäjä. Indigo vaikuttaa alentavasti korkeaan verenpaineeseen ja kilpirauhasen liikatoimintaan.

Purppura edustaa hengen aatelia, se saa tavoittelemaan valistunutta täydellisyyttä. Purppuraa tulee käyttää säästeliäästi. Se on “raskas” väri, ja pitkä altistus saattaa vaikuttaa masentavasti. Se voi laukaista syvään juurtuneen depression ja herättää jopa itsemurha-ajatuksia.

Mustan värin valitsee henkilö, joka hallitsee tilannetta pitämällä tietonsa ominaan. Musta väri vihjaa, että jokin pysyy piilossa tai haudattuna. Mustan vaatetuksen jatkuva käyttö saattaa viestittää, että elämästä puuttuu jotakin.

Valkoinen on lähempänä kosmista viisautta kuin mikään muu väri. Se on tavallaan tihentynyttä kirkkautta. Valkoinen väri on sukua täydelliselle puhtaudelle. Valkoisessa värissä yhtyvät kaikki muut värit. Valkoinen luo ihmiseen rajatonta, järkeen perustuvaa luottamusta, joka ylläpitää toivoa.

Kulta yhdistetään yleensä puhtauteen. Kulta palauttaa mieleen menneitä kokemuksia ja auttaa ammentamaan tietoa ennen kaikkea omasta itsestä. Se levittää rakkauden ja luottamuksen sanomaa. Kulta vaikuttaa suotuisasti fyysisiin ja psyykkisiin masennustiloihin, sillä se kohottaa mielialaa ja haihduttaa itsemurha-ajatuksia. Se tuntuu helpottavan ruoansulatushäiriöistä, ärtyneestä paksusuolesta, reumatismista ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien oloa.

Hopea Näkymättömän hopeasäikeen sanotaan yhdistävän meidät “tuonpuoleiseen”. Hopea tyynnyttää tunteita ja hiljentää mielen. Hopea kirkastaa ajatuksia ja auttaa valitsemaan oikean suunnan. Sen vaikutuksesta asiat selkenevät ja ongelmat ratkeavat. Hopea laukaisee hermojännitystä ja edistää hormonitoimintaa.

Suositulla tuotteella on monta nimeä! Sen voi todeta esim. tästä turkkilaisesta jogurttista, joka on monikäyttöinen ja maustamattomana ostettuna saa olla omien makutottumuksien areenana.

Lupasin edellisen postauksen kommentissa panna jogurttipurkista kuvan. Purkin kannessa on suomennettu tietopaketti, joten panen tähän vain tuotteen yleistietoa.

Turkkilainen maustamaton jogurtti, kestää keittämistä.
Hyvä vaihtoehto smetanalle, kermaviilille ja creme fraichelle.

Lisää ruokaohjeita saa tuotteen kotisivuilta Lindahls

Innostuin tekemään omenatortun.

Aineet;

1 pkt pakaste murotaikinaa
omenoita
jogurttia (turkkilaista)
1 kananmuna
sokeria

Päälle:
kanelia
sokeria

Painele pehmennyt murotaikina piirakkavuokaan, hieman saa nousta laidoille. Tasoita paloitellut omenalohkot vuokaan ja levitä päälle sekoitetut jogurtti, kananmuna ja sokeri ja viimeiseksi ripottele pinnalle kanelia. Paista 200 ast. 30-35 min. tai niinkauan kun pinta näyttää kauniin ruskealta. Ripottele vielä sokeria lämpimän tortun pinnalle.

Nyt on muutaman päivän ajan ollut kunnon pakkasia. Muistetaan viime talvea, kuinka lunta ja pakkasia odotettiin! Ja eipä niitä tainnut paljoa olla, kesäkin oli mitä oli. Jos vanhat merkit pitää paikkansa, talvella pakkasia kesällä hellettä, niin tuleva kesä on kaunis ja voipa olla hellettäkin.

Tänään ei tuo pakkanen ole haitannut, suurin osa päivästä  meni  viimeisten tilien vienneissä ja itse tilinpäätöksen tekemisessä.  Olen ollut 14 vuotta ammattiosastomme taloudenhoitajana. Vuoden alussa oli suunnitelmissa antaa työt jo toisen hoidettavaksi, mutta niin ne jäi  minulle.

Ei siinä mitään, pidän kirjanpidosta.  Muistan, että  kouluaikana aivan odotti kirjanpitotuntia. Muut eivät sitä ymmärtäneet.   Eipä silti, en minä kyllä itsekään ymmärrä, mahottoman kuiva aihe. Mutta jokin kirjanpidossa kiehtoo,  tilit elää, ‘en minä tätä vientiä tänne voi ottaa, keksi parempi paikka’. Voisin minä sen oton tehdä vaikka täältä, ‘ähäs mitä menit tekemään’ huutaa vastatili jne.  Niin sitä keskustelee tilien kanssa siihen asti, kun tilit pitää päättää. Jännittyneenä tekee viime viennit, ja hurraa tilit meni tasan. Mikä tyytyväisyyden tunne, se onnistuminen ja vielä ensimmäisellä kerralla, se on se mikä minua  kirjanpidossa kiehtoo.

Harva kirjanpitäjä tekee enään tilinpäätöksen käsin. Kirjanpito-ohjelmat nopeuttavat ja samalla helpottavat tilien käsittelyä, nyt varsinkin kun tilinpäätöksessä vaaditaan edellisen vuoden vertailutiedot, näillä ohjelmilla se käy kätevästi.

Nyt saa tuo ylityslaulu kirjanpidolle riittää! Tilinpäätökseni meni tasan, ja ensimmäisellä kerralla. Huomenna on sitten tilintarkastus. Sellaista askaretta tälle päivälle :) 

Teeleipä  (2 leipää)
2 dl graham- tai sämpyläjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(1 tl sokeria)
1/2 tl suolaa
2 dl maitoa
2-3 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää maito ja öljy. Sekoita tasaiseksi, älä vaivaa. Muotoile taikinasta pellille leivinpaperin päälle kaksi pyöreää, 1 cm:n paksuista leipää. Leikkaa leivän pinta taikinapyörällä tai veitsellä neljään lohkoon. Paista 225 asteen lämmössä noin 15 minuuttia.

Pistäydyin kirpparilla. En kyllä suunnitellut mitään ostavani. Mutta löytyi mukavan kokoinen ja värinen lasilautanen ja kaksi pientä korvallista mottia, toinen on emalia ja toinen peltiä. Jotain suunnittelin noista moteista, katsotaan nyt!

Nyt kun olen joutunut syömään noita kilpirauhaslääkkeitä, niin lääkärin määräyksestä olen joutunut myös seuraamaan verenpainetta. Tiistaina verenpaine oli aivan sekaisin. Aamumittaus näytti, että alalukema on korkeampi kuin ylälukema?? Se jäi tietenkin vaivaamaan, ja illalla mittasin uudelleen. Ensi mittauksella lukema oli 189/103. Mittasin kohta toisen kerran, lukema  kipusi  203/102. Koko päivän oli ollut ihmeellinen olo muutenkin. Jotain on tehtävä, en uskalla jättää yöksi noin korkeaa lukemaa.

Soitin päivystykseen ja sain ajan. Kohta terveyskeskukseen päästyäni hoitaja otti sydänfilmin ja mittasi verenpaineen, joka oli nyt 179/100. Samantien lääkäri kirjoitti lähetteen ensiapuun. Mitenkäs sinne mennään, kellokin oli yli kymmenen. Ei auta kuin ottaa taksi. Oma-auto jäi terveyskeskuksen pihaan. Nyt voi tietenkin ajatella, että miksi mies tai poika eivät vieneet. Mies on yhä siellä mökillä ja pojalla oli aamulla aikainen töihin meno.

Taksi veikin vauhdilla ensiapuun. Terveyskeskus oli unohtanut antaa matkakorvauslapun, ja kuljettaja kyselemään, kun täytteli omia papereitaan, että mille nimelle se kirjoitetaan. Minä katsoin taksikuskia ihmeissäni. Miten niin mille nimelle, minä sitten kysymään? No mikäs se rouvan nimi on? Ahaa, minun nimeäni tässä tarvitaan. Hyvä etten nauranut vielä ensiapuun mennessäni.

Ensiavussa oli muutama henkilö jonottamassa. Kauaa ei onneksi tarvinnut odottaa, kun hoitaja kutsui ensitoimenpiteisiin. Siinä otettiin pitkä sydänfilmi, mitattiin verenpaine ja otettiin verta, en laskenut montako putkiloa. Sitten hoitaja kysyi, että odotanko hoitohuoneessa vai odotustiloissa. Ja minä kysymään, että mitä minä odotan? Hoitaja katsoi ensin kuin höyrähtänyttä, mutta rupesi sitten nauramaan ja sanoi, että lääkärin vastaanottoa. Voi että sitä on höperö ja sanoin sen hoitajallekin. Ja varmaan hän niin ajatteli ilman sanomisiani.

Olisinko kolmisen tuntia hoitohuoneessa lepäillyt, kun hoitaja tuli kysymään kuulumisia ja sanomaan, että lääkärin tulo kestää vielä jonkinaikaa. Eihän se hoitajan vika ole, ettei lääkäreitä ensiavussa ollut kuin yksi. Onneksi sain pidettyä nyt suuni, etten mennyt möläyttämään jotain ajasta ja tilanteen seuraamisesta.

Parin tunnin päästä lääkäri sitten tuli. Minähän olin nukkunut ja olin aivan pökkyrässä, kun sitten vastailin lääkärin kysymyksiin. Tärkeimmän sain lääkärin ensisanoista tietää, että sydänfilmissä ei näy mitään poikkeavaa. Eihän se tutkimuskaan mennyt ihan mallikkaasti, minun osaltani. Lääkäri kysyi jossain vaiheessa, että onko turvotusta jaloissa, ja minä vastaamaan, että on. Lääkäri tutki jalat ja sanoi, ettei niissä ainakaan nyt ole turvotusta. Ja minä pöhölö aukaisen taas suuni, ettei ne ole kuitenkaan niin hoikat kuin ne joskus ovat olleet!

Lääkäri kirjoitti lääkemääräyksen ja sitten pääsin lähtemään kotiin. Taksi vei lähtöpaikkaan, terveyskeskukseen. Vielä pitää mainita, että olikin ystävällinen taksikuski, raaputteli autoni jäätyneitä ikkunoita ja lähti liikkeelle vasta kun sain autoni käyntiin.

Nyt ei auta muuta kuin nauraa noille sattumuksille! Osan toilailuista minä kyllä panen tuon verenpaineen tiliin!

Voitin Katen Makuhetkiä -blogista kolmen suklaalevyn setin ja innostuin yhdestä levystä taiteilemaan tällaisia namupaloja. Jos pitää riisistä ja suklaasta yhdessä, kannattaa näitä tehdä kotonakin.

- Sulatin paloitellun suklaalevyn vesihauteessa. Suklaan sulattua sekoitin joukkoon riisimuroja. Sekoitin varovasti, että riisimurot eivät rikkoonnu. Sen jälkeen nostelin lusikalla nokareita leivinpaperille ja jätin ne hyytymään.

Kun nokareet olivat sen verran hyytyneet, että pysyivät kasassa, nostelin ne lautaselle ja panin jääkaappiin vielä hetkeksi jatkamaan jähmettymistään. Nautiskelin niitä kahvin kanssa, ja voin sanoa, että olivat hyviä!

Nyt ollaan tammikuu ohitettu tuon ‘Liikuitko? - tammikuussa’ - haasteen osalta. En pane uutta liikuntahaastetta helmikuulle. Ja uskon, että vielä moni innostuu liikkumaan kevätauringon saattelemana. Tsemppiä edelleen liikkumiseen meille kaikille