Punaista ja keltaista

Vaihdoin operaattoria siinäpä se oli lyhykäisyydessään. Kerron vähän taustoja. Olin hankkinut Soneran 8 megan kiinteän laajakaistaliittymän. Lankesin silloin puhelinmainokseen. Tottahan tuo megamäärä olisi ollutkin mahtava liittymäyhteys, mutta mutta……. Heti alussa oli vaikeuksia yhteyden luomisessa, paikalliset puhelinlinjat eivät kestäneet, yhteyden saanti oli epävarmaa ja kaistoja haettiin kerta toisensa perään. Lopulta yhteys saatiin toimimaan kohtalaisesti ja tarkoittaa sitä, että tuo luvattu 8 megan yhteys ei toiminut kuin vajaalle puolella teholla, eikä joskus sitäkään. Koska olin tehnyt määräaikaisen sopimuksen, en päässyt siitä eroon!

Määräaika umpeutui jokin aika sitten ja päätin, että nyt saa turha rahastus loppua. Olimme hankkineet mökille langattoman DNA-liittymän. Vaikka mökki on Keski-Suomessa, jossa niitä katvealueita on vähän jokapaikassa, tuo langaton haki yhteyden vaivattomasti. Niinpä siirryin DNA-kotimokkulaan myös kotona. Siinäkin oli hankintavaikeuksia. Tein tilauksen puhelimitse ja liittymä luvattiin 2-5 päivän aikavälillä. Vanha sopimus oli umpeutumassa, ja uutta ei kuulunut. Soitettiin DNA:lle ….. mokkulat olivat loppuneet, eikä tietoa milloin saavat ts. tilaukseni oli käsittelyvaiheessa. Isäntä rupesi soittelemaan paikallisiin liikkeisiin, jotka tätä langatonta liittymäsopimusta tekevät, ja löytyihän se mokkula ja haimme sen samantien. Vanhasta piuhat irti ja uusi yhteys toimimaan. Luvattu megamääräkin täyttyy …. se testattiin samantien. Nyt en ainakaan turhasta maksa !!!!!

Mokkulan koko on 12×15,5 cm ja johtoja (2) on pistokkeeseen ja tietokoneeseen

Kävin ostamassa lisää hyllytilaa läheisestä huonekaluliikkeestä. Alkujaan lähdin mainoksen perää, vaikka päädyin lopulta normaalihintaiseen. Hyllyköt ovat oikeastaan varastohyllyjä, mutta siistit sellaiset ja puuosat ovat hiotut. Eilen isännän kanssa ne koottiin ja pari tuntia siinä vierähti aikaa.

Lehtihyllynä menevät täydestä. Vähän kevyen puoleiset ovat, no parempi olla panematta mitään kaatuilevaa tavaraa hyllyille. Nyt hyllyköt ovat vielä keskellä lattiaa, mutta huomenna siirrän ne paikoilleen. Vievät noin parimetriä leveyssuunnassa, hyllysyvyys on 30 cm.

Nyt ei ole kiire mihinkään?
Ja kattiakans, nythän se aika vasta kuluukin. Minua kyllä jo varoitettiin, että aika menee huomaamatta …… maanantaina huomaa, että uusi viikko on alkanut ja seuraavan kerran onkin jo perjantai ….. mihin se viikko meni? Myönnän, että on viikkoja kun huomaa keskiviikonkin
En sano, että mitään ei ole saanut aikaan, eihän eläkeläisen ole tarkoituskaan saada mitään aikaan …. vai onko?

Kesän pitäisi olla suurinpiirtein ohi, noin niinkuin lämpimien ilmojen osalta! Mutta, kaikki ei olekaan kuin ennen. Ilmat ovat kuumat suorastaan helteiset, säätila on pysytellyt parinkymmenen asteen yläpuolella jo pitemmän aikaa. Toisaalta on mukavaa kun on lämmintä ja siitä ei pidä valittaa, parempi näin kuin toisinpäin!

Itse en suunnitellut kesälle mitään erikoista ja miksi olisin suunnitellut, eihän minulla ole mihinkään kiire ja noita ‘pakkotöitä’ voin tehdä kun huvittaa. Kesän aikana on toisinaan tullut ajatuksiin, että tarvitseeko ihminen aikataulua, minkä mukaan elää, menee nukkumaan, mitä tekee päivän aikana? Toisinsanoen nyt teen sitä ja sitä !!!!! En minä halua tehdä tuota ‘aikataulua’. Yksi aikataulu on jäänyt taakse, ja se siitä. Nyt ollaan kuin ‘ellunkana’, enkä tiedä minkä raamituksen mukaan tulisi oloneuvoksettarena elää ja olla, nautin vain olostani kun ei ole pakkoa mihinkään.

Yksi mutta siinä vain on, kun vain oppis olemaan vaatimatta itseltä ‘pakkoa’. Aina silloin tällöin on muistutettava itseään siitä, että ‘minä voisin, minulla olisi mahdollisuus’ tehdä sitä ja sitä.
Kyllä minä sen vielä opinkin

Miten kesäsi on kulunut? Tulee mieleen keväästä ja alkukesästä, että ne tulivat ja menivät huomaamatta, ilmat olivat kauniit! Kesää on vielä jäljellä, mutta itse kevät-kesä ihmisenä epäilen, että tähänkös ne kesäilmat loppuivat? Säätila on vaihdellut kesäisin ennenkin, eikä siihen ole sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Nyt vapaaneuvoksettarena ollessa siihenkin tulee kiinnitettyä huomiota tai on aikaa kiinnittää huomiota.

Joskus hävittämäni (lue repimäni) maanpeittokukka on alkanut uudelleen versoa, se on levinnyt pitkin piha-aluetta. Toista kertaa en viitsi ruveta sitä hävittämään, antaapahan kukkia …. onkin kauniin syvän keltainen kukinto ja lehdet syvän vihreitä.

Omasta saamattomuudesta saa tehdä monen päivän urakan.  Näin minulle kävi kun viime syksynä jätin pihan haravoimatta. Nyt ovat aurinko ja lämpimät ilmat sulattaneet lumet ja kuivattaneet pihaa,  kaikki nuo kuolleet lehdet paljastuivat. Niitä katselin aikani. Reippaana tyttönä tartuin haravaan ja sitä sitten olen heilutellut melkein kokonaisen viikon.  Onneksi kauniit ilmat jatkuivat ja myötäinen tuulikin auttoi lehtien haravoimisessa. Nyt on kuivat paikat pihasta haravoitu. Ei se vielä puhdas ole, mutta jatkan taas.

Aurinkoisten ilmojen jälkeen  yleensä alkavat monen päivän kevätsateet ja nurmikko yltyy kasvamaan. Sitä sitten joutuukin  haravoimaan oikein olantakaa, raskasta hommaa ja kokemusta on! Voimia se kysyy haravointi teki sen syksyllä tai keväällä.   Senpä takia suonette vähän laupeutta, kun en ole ennättänyt näitä blogejani kommentoimaan. Nyt olen taas linjoilla!

Ps. En viitsinyt ottaa roskapusseista kuvaa, vaan panin nuo kauniit linnut piristämään tätä postausta

Tässä päivänä muutamana tuli Skypeen uusi päivitys, joka muutti Skypen työpöytää melkoisesti ja tiedostonakin oli iso.  Ajoin päivityksen ja kas kummaa, Skype ei toiminutkaan sen jälkeen. Kaikki asetukset olin tarkistanut ohjeen mukaan, mutta testisoitto ei mennyt mihinkään,  yhteyttä ei saada tuli vain kuvaruutuun.  En tiedä olisiko pitänyt käyttää kuulokkeita vai mitä, mutta sitä en oikeastaan ehtinytkään käyttää, kun kone tilttasi.  Kaikki toiminta tapahtui kuin hidastetussa filmissä,  jos yleensä jotain tapahtui.

Yritin vapauttaa muistitilaa, mutta se ei auttanut. Pakkosammutuksia koneelle sai tehdä joka välissä.  Käytin järjestelmän palauttajaa, että sain aikaisemmat asetukset voimaan ja nettiyhteyden toimimaan jollakin lailla.  Lopulta poistin Skypen kokonaisuudessaan ja heti rupesi konekin toimimaan. Mitkä yhteydet päivitys avasi, joita  Avasti  ei  pystynyt  käsittelemään.  Tuo virustorjunta ohjelma on siksi tarkka, että se kyttää kaikkea liikennettä nettiin.  Ja niinhän sen pitää ollakin.  Nyt täytyy ruveta hakemaan muita ohjelmia, joilla saan tuon puhelinliikenteen tietokoneen kautta pelaamaan.

Nyt on muutaman päivän ajan ollut kunnon pakkasia. Muistetaan viime talvea, kuinka lunta ja pakkasia odotettiin! Ja eipä niitä tainnut paljoa olla, kesäkin oli mitä oli. Jos vanhat merkit pitää paikkansa, talvella pakkasia kesällä hellettä, niin tuleva kesä on kaunis ja voipa olla hellettäkin.

Tänään ei tuo pakkanen ole haitannut, suurin osa päivästä  meni  viimeisten tilien vienneissä ja itse tilinpäätöksen tekemisessä.  Olen ollut 14 vuotta ammattiosastomme taloudenhoitajana. Vuoden alussa oli suunnitelmissa antaa työt jo toisen hoidettavaksi, mutta niin ne jäi  minulle.

Ei siinä mitään, pidän kirjanpidosta.  Muistan, että  kouluaikana aivan odotti kirjanpitotuntia. Muut eivät sitä ymmärtäneet.   Eipä silti, en minä kyllä itsekään ymmärrä, mahottoman kuiva aihe. Mutta jokin kirjanpidossa kiehtoo,  tilit elää, ‘en minä tätä vientiä tänne voi ottaa, keksi parempi paikka’. Voisin minä sen oton tehdä vaikka täältä, ‘ähäs mitä menit tekemään’ huutaa vastatili jne.  Niin sitä keskustelee tilien kanssa siihen asti, kun tilit pitää päättää. Jännittyneenä tekee viime viennit, ja hurraa tilit meni tasan. Mikä tyytyväisyyden tunne, se onnistuminen ja vielä ensimmäisellä kerralla, se on se mikä minua  kirjanpidossa kiehtoo.

Harva kirjanpitäjä tekee enään tilinpäätöksen käsin. Kirjanpito-ohjelmat nopeuttavat ja samalla helpottavat tilien käsittelyä, nyt varsinkin kun tilinpäätöksessä vaaditaan edellisen vuoden vertailutiedot, näillä ohjelmilla se käy kätevästi.

Nyt saa tuo ylityslaulu kirjanpidolle riittää! Tilinpäätökseni meni tasan, ja ensimmäisellä kerralla. Huomenna on sitten tilintarkastus. Sellaista askaretta tälle päivälle :) 

Nyt kun olen joutunut syömään noita kilpirauhaslääkkeitä, niin lääkärin määräyksestä olen joutunut myös seuraamaan verenpainetta. Tiistaina verenpaine oli aivan sekaisin. Aamumittaus näytti, että alalukema on korkeampi kuin ylälukema?? Se jäi tietenkin vaivaamaan, ja illalla mittasin uudelleen. Ensi mittauksella lukema oli 189/103. Mittasin kohta toisen kerran, lukema  kipusi  203/102. Koko päivän oli ollut ihmeellinen olo muutenkin. Jotain on tehtävä, en uskalla jättää yöksi noin korkeaa lukemaa.

Soitin päivystykseen ja sain ajan. Kohta terveyskeskukseen päästyäni hoitaja otti sydänfilmin ja mittasi verenpaineen, joka oli nyt 179/100. Samantien lääkäri kirjoitti lähetteen ensiapuun. Mitenkäs sinne mennään, kellokin oli yli kymmenen. Ei auta kuin ottaa taksi. Oma-auto jäi terveyskeskuksen pihaan. Nyt voi tietenkin ajatella, että miksi mies tai poika eivät vieneet. Mies on yhä siellä mökillä ja pojalla oli aamulla aikainen töihin meno.

Taksi veikin vauhdilla ensiapuun. Terveyskeskus oli unohtanut antaa matkakorvauslapun, ja kuljettaja kyselemään, kun täytteli omia papereitaan, että mille nimelle se kirjoitetaan. Minä katsoin taksikuskia ihmeissäni. Miten niin mille nimelle, minä sitten kysymään? No mikäs se rouvan nimi on? Ahaa, minun nimeäni tässä tarvitaan. Hyvä etten nauranut vielä ensiapuun mennessäni.

Ensiavussa oli muutama henkilö jonottamassa. Kauaa ei onneksi tarvinnut odottaa, kun hoitaja kutsui ensitoimenpiteisiin. Siinä otettiin pitkä sydänfilmi, mitattiin verenpaine ja otettiin verta, en laskenut montako putkiloa. Sitten hoitaja kysyi, että odotanko hoitohuoneessa vai odotustiloissa. Ja minä kysymään, että mitä minä odotan? Hoitaja katsoi ensin kuin höyrähtänyttä, mutta rupesi sitten nauramaan ja sanoi, että lääkärin vastaanottoa. Voi että sitä on höperö ja sanoin sen hoitajallekin. Ja varmaan hän niin ajatteli ilman sanomisiani.

Olisinko kolmisen tuntia hoitohuoneessa lepäillyt, kun hoitaja tuli kysymään kuulumisia ja sanomaan, että lääkärin tulo kestää vielä jonkinaikaa. Eihän se hoitajan vika ole, ettei lääkäreitä ensiavussa ollut kuin yksi. Onneksi sain pidettyä nyt suuni, etten mennyt möläyttämään jotain ajasta ja tilanteen seuraamisesta.

Parin tunnin päästä lääkäri sitten tuli. Minähän olin nukkunut ja olin aivan pökkyrässä, kun sitten vastailin lääkärin kysymyksiin. Tärkeimmän sain lääkärin ensisanoista tietää, että sydänfilmissä ei näy mitään poikkeavaa. Eihän se tutkimuskaan mennyt ihan mallikkaasti, minun osaltani. Lääkäri kysyi jossain vaiheessa, että onko turvotusta jaloissa, ja minä vastaamaan, että on. Lääkäri tutki jalat ja sanoi, ettei niissä ainakaan nyt ole turvotusta. Ja minä pöhölö aukaisen taas suuni, ettei ne ole kuitenkaan niin hoikat kuin ne joskus ovat olleet!

Lääkäri kirjoitti lääkemääräyksen ja sitten pääsin lähtemään kotiin. Taksi vei lähtöpaikkaan, terveyskeskukseen. Vielä pitää mainita, että olikin ystävällinen taksikuski, raaputteli autoni jäätyneitä ikkunoita ja lähti liikkeelle vasta kun sain autoni käyntiin.

Nyt ei auta muuta kuin nauraa noille sattumuksille! Osan toilailuista minä kyllä panen tuon verenpaineen tiliin!

Tämä täti lähtee kokemaan eläkeläisjuhlat!

Edit;

Jos ei muuten älyä, että on eläkeläinen, niin menee eläkeläisjuhliin! Tottahan on tiennyt olevansa ‘vapaa’, mutta ei sitä joka päivä ajattele.

No minäpä olin ensimmäisissä eläkeläisjuhlissa. Työpaikalla on tapana muistaa eläkeläisiään, järjestämällä juhlat ennen joulua.  Juhliin saa tuoda avecin.

Mies ei juhliin lähtenyt, enkä sitä kyllä häneltä vaatinutkaan. Tottahan siellä entisiä työkavereita on, tuttua porukkaa, joiden kanssa on ollut tekemisissä vuosia sitten tai aivan äsken, ajattelin.

Jouluglögi oli ensimmäinen tarjoilu, jonka sain käteeni, kun lumen seasta saapastelin sisälle. Voi hyvänen aika,  kun on vanhaa porukkaa,  tuumailin mielessäni. Etsin silmilläni vähemmän aikaa eläkkeellä olleita. Joitain siellä oli, jotka sen muutaman 2-3 tuntisen aikana kävivät  päivittelemässä, joko sinäkin olet eläkkeellä. Muuten porukka oli vuosikymmeniä sitten eläkkeellejääneitä, joita itsekkään en enään muistanut tai tuntenut, niin olivat muuttuneet.

En sentään ruvennut eläkkeelle siirtymistäni selittelemään, tuntui oliko siitä loppujen lopuksi kukaan kiinnostunutkaan. Ruoka oli hyvää, perinteistä jouluruokaa ja sen jälkeen kahvi joulutortun kera. Joululauluja laulettiin ja sitten oli vapaata seurustelua. Juhlat lähenivät loppuaan, kiittelimme talon johtoa tilaisuuden järjestämisestä ja niin liukenimme ulos.

Jäljelle jäi tietoisuus, että ensi joulunakin on mahdollisuus mennä juhlaan, joka järjestetään eläkeläisille!